Georgetown, Malesia

Puhalletaanpa blogia taas eloon. Syy hiljaisuuteen on ollut Perhentian Kecil, mainio pieni saari Malesian itarannikolla, jossa tuli vietetty reilusti yli viikko. Syy yli viikkoon oli se, etta snorkkelointiretken innoittamana hurahdin suorittamaan PADI Open Water Diver- sukkeluskurssin, joka kesti monta paivaa ja maksoi hillomarjoja. Toki kurssi oli ehdottomasti rahan arvoinen ja sukeltaminen on erittain hauskaa puuhaa: veden alla liike on hidasta, lahinna kuulee oman hengityksensa ja sukeltaessa tuntee todella olevansa osa korallien ja kalojen muodostamaa vedenalaista maailmaa. Vedet tuolla Perhentialla ovat erittain otolliset elukoiden bongaamiseen ja sukeltaessa/snorklailtaessa tuli nahtya esimerkiksi rauskuja, haita ja merikipikonnia toinen toistaan kummallisempien kalojen lisaksi. Tama harrastus jatkuu ehdottomasti tulevaisuudessa ja saattaapi jopa vaikuttaa tulevan matkareitin suunnitteluun.

Mutta palataanpa takaisin yksittaisten hassujen tunnelmakuvien maailmaan. Eilen odottelin Kota Bharussa (tunnettu konservatiivisista muslimeistaan) yobussia tanne Georgetowniin ja bussi oli tietysti pari tuntia myohassa. Paadyin jutustelemaan vieressa istuvan keski-ikaisen partasuisen muslimisedan kanssa, jolla oli varsin sujuva englanti ja oli muutenkin hauskaa seuraa. Kertoi tekevansa liikematkoja ympari Intiaa, Malesiaa, Afganistania ja Pakistania maita pitkin. Kertoi myos pitkallisesti miten hunaja auttaa eri tavoin kaytettyna flunssaan ja muihin tauteihin. Kun kysyin millaisia bisneksia herra suorittelee, totesi seta leveasti virnistaen "hunajabisneksia". Kovasti amerikkalaisvastaisia kommentteja sedalta kylla tuli aina silloin ja talloin. Lopulta kertoili ajoista, kun oli ollu Afganistanissa koulutuksessa 80-luvulla ja en voinut tietenkaan olla mielenkiinnosta kysymatta mista koulutuksesta tassa nyt mahtoi olla kyse. Noh, seta oli kuin olikin pesunkestava Talebani. Taman jalkeen en halunnutkaan kysella yksityiskohtia bisneksista. Melko varma olen kuitenkin, etta hunajaa ei herra Afganistaniin kauppaa. Mukava heppuli oli kuitenkin - neuvoi viela lopuksi miten paasen Georgetowniin menevalle lautalle ja toivotteli Allahin siunaukset peraan.