Reissatessa tulee tavattua ihmisia, joihin ei ikina tormaisi kotipuolessa, mika on varsin virkistava ja avartava kokemus. Kuitenkin lahes reissaajille loytyy aina yhteisia puheenaiheita: millaista reissua kukin heittaa, mista pain maailmaa on kotoisin ja millaisia vatsaongelmia lahiviikkoina on ollut. Suurin yhdistava asia on tietenkin suuri kiintymys matkaamiseen etenkin ihmisten kesken, jotka ovat useampia kuukausia tien paalla kerrallaan. Monille matkaaminen tuntuu olevan yksi tarkeimmista harrastuksista ja tarkeimpana huolena on se, etta takaisin kotiin on mentava ja rahaa on taiottava jostain uuteen reissuun. Ehkapa reissuelama on monelle myos pakoa todellisuudesta paikkojen ja kulttuurien nakemisen lisaksi? Voisin kylla allekirjoittaa tuon.
Toba-jarvi on ollut kylla yksi parhaista paikoista rentoutumiseen, mutta tanaan pitaa taas lahtea uusille poluille. Tiedossa on 18 tunnin matka yobussissa ja eilen viela paalle iski matkan ensimmainen kunnollinen ripulitauti. Indonesialaisissa pitkan matkan busseissa on mukavana piirteena se, etta ilmastointi kun kerran on niin sitahan on kaytettava. Bussi on siis jaakylma ja lampimien vaatteiden jattamista reppuun tavarasailoon ei edes kannata ajatella. Lisaksi joissain busseissa tykitetaan indonesialaisia listahitteja tarykalvoja vihlovalla volyymilla. Odotettavissa on siis nautinnollisia hetkia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti