Helsinki, Suursuomi

Tavarat lojuvat vielä laatikoissa pitkin kämpän nurkkia, mutta orientoituminen Suomeen on taas onnistunut mökkireissun siivittämänä. Kylmää on ja vettä sataa, mutta ei tuo jaksa suuresti ahdistaa: tropiikin helteisiin kyllästyy pidemmän päälle ja lämpöisempää täällä Suomessa on kuin Bolivian ylängöillä.

Jorinat sikseen. Keräsin matkan päältä päiväkirjaa täytellessäni myös approksimatiiviset päiväkulut. Seuraavassa laitan mustaa valkoiselle ja osoitan, että pitkän reissun tekeminen ja ihmeiden näkeminen ei vaadi suuria rikkauksia. Vaikka kuluista puhuminen on jokseenkin huono tapa lopettaa blogi, teen sen lähinnä "kiva-tietää"-hengessä ja myös siksi, että reissun kunnollinen yhteenvetäminen kaikilta kanteilta veisi ihan liikaa blogitilaa ja kukaan ei sitä kuitenkaan jaksaisi tavata.

Rahaahan olin budjetoinut keskimäärin 30 euroa päivässä. Tähän siis ajattelin kuuluvan mukaan kaikki kulut reissun päältä: nukkumisen, ruokailun, nähtävyydet, retket, siirtymiset, uusien tavaroiden hankkimisen ja epärehellisten ihmisten aiheuttamat menetykset (näitä ei nyt onneksi tullut). Erikseen ovat sitten Suomessa ennen reissua kulutetut varat, joista nyt ehkä tärkeimpänä mainittakoon lentoliput.

Kuva 1 esittää päivittäisen kokonaiskulutuksen graafina ja Kuva 2 vastaavasti vielä erikseen majoituksen hinnan. Päivittäinen budjetti heiluu edestakaisin vahvasti retkien ja transportaatiokulujen vaikutuksesta, kun taas majoituksen hinnasta voi ehkä tarkemmin päätellä jotain maan yleisestä hintatasosta. Kokonaiskulutuksen graafin musta horisontaaliviiva näyttää budjetoidun 30 euron ja punainen viiva toteutuneen 21.6 euron keskipäiväkulutuksen. Ensimmäistä kertaa elämässäni reissubudjetti piti ja jäi ylijäämäiseksi! Hurraa sille. Halvemmalla olisi ihan varmasti päässyt vähentämällä ohrapirtelöiden määrää tai vähentämällä retkien määrää. Nyt tuntuu, että kaiken sai tehtyä, minkä halusikin.

Kuva 1: Kokonaiskulut per päivä

Kuva 2: Majoituskulut per päivä

Johtopäätökset datasta? Kulut riippuvat todella paljon siitä, mitä reissussa tekee. Niinä päivinä, kun isäntä vain löhöää riippumatossa ja herkuttelee, eivät kulut ole suuren suuria. Esimerkiksi Laos/Indonesia-akselilta löytyy ihan naurettavan pieniä päiväkuluja. Toisaalta taas vaikka Malesiassa on kauhistuttavia piikkejä mahtavien sukelluskokemuksien takia. Maailman kolkalla on myös suuri vaikutus yleiseen hintatasoon, esimerkiksi Laosissa halvin ei-ilmainen majoitus maksoi 50 eurosenttiä ja toisaalta Australian hostellihinnat ovat kuin Euroopassa konsanaan. Ainakin itselläni kalliiden elinkustannusten maissa potkii päälle korjaava mekanismi: yleishintojen noustessa retket jäävät toteutettavaksi halvemmissa ympäristöissä.

Tämänkin datan perusteella vanha totuus "helsinkiläisen pikkukämpän kuukausivuokralla matkaa maailmalla oikein kivasti" pitää varsin hyvin paikkansa. Loppujen lopuksi kuluista puhuminen on hieman turhaa, sillä hankitut reissuelämykset ovat mittaamattoman arvokkaita: Tien päällä tapaa ehkäpä maailman joviaaleintä väkeä, mitä ihmeellisimpiä paikkoja ja tuhannen tuhatta hymyä. Ihmisten ystävällisyys ja auttavaisuus luovat uskoa tähän maailmaan ja ihmiskuntaan. Erilaisuuden kohtaaminen ja täydellinen vapaus auttavat omien arvojen kyseenalaistamisessa ja potkivat eteenpäin sillä elämänmittaisella henkisellä matkalla, jotka jokainen täällä pallolla vaeltaa. Tämä isäntä kiittää blogin ja Facebookin fotoalbumien seuraamisesta ja alkaa punomaan uusia juonia tulevaisuuden varalta. Niitä odotellessa ei voi kuin patistaa ihmisiä liikkeelle. Pakkaapa se oma reissureppusi ja ota suunta kohti tuntematonta, jos siihen on vähänkään mahdollisuutta!

Buenos Aires, Argentiina

Viimeista paivaa viedaan, silla huomenna on lennot takaisin Suomeen. Ajatukset ovat jo niin kotiin paluussa ja siihen liittyvissa asioissa, ettei jaksa edes lomailla. Ja onhan Buenos Airesia jo tullut koluttua edellisilla kerroilla. Eli eli, laitanpa hieman yhteenvetoa siita mita mielessa liikkuu viime metreilla.

Pitka reissu on kylla monella tapaa ihan erilainen kokemus kuin lyhyempi n. 1kk nykaisy. Jarjestelya on paljon enemman ja sitten matkan aikana taytyy muistaa hieman aktivoitua jatkuvasti. Matkalla on parempi olla hieman keskivertosuomalaista sosiaalisempi, silla yksin ei jaksa tehda asioita tai matkata kauhean pitkaan. Samoin on hyva tehda erilaisia asioita ja kokea erilaisia kulttuureja, silla samanlaisten juttujen tekemisesta voi helposti hiipia matkavasymys niskaan. Mutta kylla se on kaikki sen arvoista: pitka matka irrottaa arjesta, laittaa ajatukset jarjestykseen ja parhaimpana puolena on ehdoton ja taydellinen vapauden tunne. "Minne sita tanaan menisi? Ai sinne ei ole enaa busseja? No sitten menenkin tuonne." Tata vapauden tunnetta on hankala voittaa mitenkaan. Yhtaan liioittelematta, reissu on ollut varmasti yksi elamani parhaimmista kokemuksista.

Olen reittiini oikein tyytyvainen. Aasiassa matkaaminen kun vaatii enemman tinkimista ja yleista tappelua kaikkia vedattajia vastaan. Matkan alussa siihen on hyvin virtaa. Samoin Aasiassa paasee nauttimaan niista kylmista suihkuista ja muhkuraisista patjoista enemman kuin Latinalaisessa Amerikassa, mika menee reissun alussa vain uuden matkakokemuksen piikkiin. Ja taydellinen kulttuurin vaihtaminen kesken matkaa antaa mahdottomasti uutta intoa ja virtaa. Seuraa muutamia huomioita Kaakkois-Aasiasta ja Lattareista matkakohteina.

Kaakkois-Aasia
Hyvin turvallista tonttia matkata lukuunottamatta moninaisia vedatysyrityksia - bussissa ja ruokaillessakin saa olla aika varma, etta ensin yritetaan vedattaa ainakin tuplahintaa. Mutta joskus ei vaan jaksa ruveta israelilaiseksi ja tapella parista eurosta. Turvallisuuden vuoksi Kaakkois-Aasia on varmaan yksi suosituimmista reppureissaajakohteista maailmassa, joten muita on koluammassa samoja paikkoja ihan varmasti. Paikalliset tuntuvat olevan yleisesti ottaen varsin ystavallisia, mutta silti paikalliskontaktit jaavat kylla pintapuolisiksi lahinna kielimuurin ja kulttuurierojen takia. Paaasiassa siis reissaus on muiden reppureissaajien kanssa, mika onkin helppoa, kun joka toinen tuntuu olevan reissussa yksin ja hyvin sosiaalinen.

Latinalainen Amerikka
Jotkin maat, kuten Guatemala, Bolivia ja jopa Meksikokin ovat hieman vaarallisen matkakohteen maineessa, mutta itse en ainakaan nahnyt mitaan ongelmia oikealla enka vasemmalla. Pidan kaiken maailman tarinoita kylla vahvasti liioiteltuina. Terveella maalaisjarjella varustettu aikuinen ihminen valttaa kaikki suuremmat vaarat hyvin todennakoisesti. Taalla Lattareissa paikallisten kanssa hengailu on helpompaa, jos vain kieli taittuu. Monet paikalliset ovat tosi ystavallisia ja tulevat kyselemaan, etta mista pain on tultu tanne ja mita tykataan. Edes perusjutustelun onnistuminen espanjalla syventaa matkakokemusta huomattavasti! Pitkaan reissaaville suosittelen ehdottomasti kielikoulupaketilla aloittamista. Paikallisten ystavallisyys onkin varsin hyva juttu, silla jotenkin jai sellainen fiilis, etta vaikka muiden matkaajien tapaaminen on aina varsin helppoa, ovat Lattarien reppureissaajat enemman liikkeella pareina ja ryppaina ja mukana on esimerkiksi paljon ranskalaisia nirppanokkia (noh, kyllahan ranskalaisiin reissaajiin mahtuu paljon hyvaakin porukkaa). Tokihan ihmisten tapaaminen on aina helppoa, mutta Lattareissa ja Aasiassa on tassa suhteessa eroja.

Mika sitten oli kaikkein parasta tonttia fiilistelyyn? Maiden laittaminen jarjestykseen on hiukan hankalaa, koska ne ovat niin erilaisia, mutta listataan nyt jonkinsorttinen omakohtainen kokemus. Tassa jarjestyksessa:

1. Laos - ihan kokonaan mahtava paikka: luonto, paikalliset, muut reissaajat
2. Guatemala - luonto ja ehdottoman hieno seikkailun tunnelma
3. Meksiko - iloiset paikalliset ja jotenkin vaan mainio yleinen fiilis, Karibian rannat ovat myos ehka parhaimmat ikina nakemani biitsit
4. Bolivia tai Kambodza - Boliviassa luonto ja La Pazin mukava meno. Kambodzassa Angor Watin rauniot, Phnom Penhin syke ja paikallisten uskomaton ystavallisyys. En osaa valita naille jarjestysta.

Eli kylla tuosta listasta - Meksikoa lukuunottamatta - jo preferenssini alkavatkin hahmottua. Kun tie polyaa, bussi kuulostaa traktorilta ja puskee mustaa savua, kyydissa on ihmisten lisaksi muutamia kanoja, bamburottia ja vuohi, ei ole hienoja ravintoloita vaan paras sapuska loytyy torilta erityisen halvalla - talloin reissuruunan sielu hymyilee ja kuulee kutsun seikkailun. Hassua tosin, etta, jos pitaisi valita joku paikka, missa asua, olisi tuo lista varsin erilainen. Silloin karkipaahan asettuisi Kuala Lumpur, Argentiina, Meksiko, jne.

Jopas tuli jaariteltua. Lupaan viela yhden blogientryn Suomesta jalkitunnelmista. Data-analyytikko ei osaa levata lomallakaan, joten pienta dataa on tullut kerattya reissun varrelta lahinna budjettiasioista - aion tutkia, miten alunperin asetettu budjetti piti ja miten se riippuu maailman kolkasta. Aikasarjoista kiinnostuneiden kannattaa siis pitaa tuntosarvet ylhaalla.

La Paz, Bolivia

Bolivian poliittinen ilmapiiri nayttaisi olevan varsin mielenkiintoinen. Vahvasti vasemmalla oleva intiaanisyntyinen presidentti Evo Morales jakaa kansan aika lailla kahtia. Altiplanolla miesta rakastetaan ja vuoristojen ulkopuolella vihataan, noin yleistaen. Bussissa puksutellessa La Paziin viereen istahti pappa, joka kuulemma kasvatteli laamoja maaseudulla. Vahan hammastyin, kun mies alkoi kyselemaan, etta minkaslainen presidentti ja jarjestelma meilla on Suomessa. En olisi odottanut kauheaa poliittista aktiivisuutta kyseiselta papparaiselta. Oli kuitenkin ihan tyytyvainen, kun kerroin, etta sosialistipresidentti meillakin on ja etta suurin osa ei USAn mallista pida lainkaan.

Minua varoiteltiin ennen Boliviaa, etta paikalliset ovat toykeita ja varautuneita. En kylla kasita mista tuo varoittelu on johtunut, silla lahes aina bussissa matkustaessani on viereen istunut paikallinen halunnut alkaa juttelemaan ja kyselemaan, etta mista kaukaa sita ollaan tulossa - kuten tuo laamankasvattajapappakin. Samoin kun mentiin pienella porukalla paikalliseen peñaan olutjuominkeihin niin heti oli paikallista ymparilla kyselemassa ja vaihtamassa kuulumisia. Erittain hyva meno on ollut siis ja mainiota kielitreenia.

Eras geneerisempikin ajatus on matkoilla mieleen juolahtanut: moniin maihin globalisaatio on iskenyt vahvasti ja etenkin kaupungeissa vanhoja perinteita yllapitavat yleensa vain vanhat ihmiset. Eli ajan kuluessa perinnekulttuurit, kuten vaatteet ja musiikki, kuolevat kaupunkien katukuvasta tai jaavat elamaan vain turistihoukuttimina. Talloin matkustaminen muuttuu rankasti, silla ainakin itselleni seikkailun tunnelmaa luo juuri varikas ja erilainen katukuva. Miten erilainen kokemus mahtaisi esimerkiksi Bolivia olla 30 vuoden kuluttua?

Uyuni, Bolivia

Matkalla sattuu ja tapahtuu. Pohjois-Argentiinan vuoristoissa reissatessani oli sumua ja pilvisyytta sen verra, etta nakyvyys oli parhaimmillaankin siina 10 metrin luokkaa. Kuski tietenkin kaahasi aivan samaan malliin kuin olisi kirkas kesan paiva, joten kylla siina sai hieman miettia, etta mitenkohan matka paattyy. Ilmeisesti kuski paatti vaistaa tielle tepastellutta lehmaa tai muuta elukkaa (en nahnyt ihan tarkkaan), kun vastaan tulevalla kaistalla kaahasi samanlainen sekopaa rekallaan. Onneksi kuitenkin Argentiinassa ollaan tajuttu rakentaa tiet fiksusti rekan, bussin ja lehman yhteisleveydelle, joten tilanteesta selvittiin pienella saikahdyksella ja ilman suurempia vahinkoja.

Nyt on siis paasty onnellisesti Boliviaan asti ja juuri saavuin neljan paivan jeeppivaellukselta, jonka aikana ihmeteltiin aavikoiden jarvia ja maailman suurinta suola-aavikkoa. Taytyy sanoa, etta nain surreaaleissa ymparistoissa ei ole koskaan tullut reissattua. Jarvet hehkuvat eri vareissa, flamingot tepastelevat ympariinsa ja laamat laiduntavat rannoilla. Toki myos haittapuolia loytyy, silla 4000 - 5000 metrin korkeudessa paasi ensimmaisena yona iskemaan lieva vuoristotauti paalle. Vahan kuin yrittaisi nukkua jatkuvassa migreenissa. Onneksi aamulla oppailta loytyi varikas taikapilleri, joka auttoi nopeasti ja matka jatkui suu messingilla. Paikalliset tuntuvat suosivan vuoristovasymykseen kokalehtien mussuttelua - tokihan ne maistuvat reissaajalle myos. Naita kitkeria lehtia mutustellaan poskessa ensin puolisen tuntia, jonka jalkeen lisataan hieman bikarbonaattia ja nautitaan irtoavien alkaloidien virkistavasta vaikutuksesta. Hieman kuin kippaisi kolme kuppia vahvaa kahvia yhteen menoon. Ja kaikille pikku kotipuutarhureille tiedoksi, etta kokalehdet ovat taalla taysin laillisia ja niilla ei ole mitaan tekemista kokaiinin kanssa. Lukuunottamatta tietysti sita, etta kokaiini valmistetaan samaisesta kasvista ja Bolivia taitaa talla hetkella olla yksi maailman johtavista tuottajista.

Matkan loppu jo alkaa haamottamaan ja Suomeen pitaisi saapua 1. lokakuuta myohaan illalla. En aio antaa mahdolliselle matkavasymykselle tilaa, vaan lahden tasta ostamaan pussin kokalehtia ja jatkan pari viikkoa Bolivian tutkimista. Kuvia jeeppivaellukselta ja muualta Boliviasta laitan sitten reissun loppupuolella.

Buenos Aires, Argentiina

Terveisia paivantasaajan toiselta puolelta. Maa vaihtui ehka elamani mielenkiintoisimman lentoyhdistelman jalkeen: Lahto Mexicosta, tekninen valilasku ja odottelua Guatemala Cityssa, koneen vaihto San Josessa, tekninen valilasku Limassa (jossa kylla jostain syysta vaihdettiin konettakin) ja lopulta saapuminen Buenos Airesiin. Kokonaismatka-aika hostellilta hostellille 25h ja sen aikana siis nelja kentaltanousua ja - onneksi - myos nelja laskeutumista. Olin kylla varsin yllattynyt siita, etta koneet saapuivat jopa etuajassa ja reppukin tuli oikeaa reittia. Jostain syysta olivat tuollaisen yhdistelman minulle reitittaneet. Ilmasto kiittaa.

Buenos Aires on juuri sellainen kuin viimeeksikin: viileahkoa, paljon puluja, harmaata ja kaikilla kauhea kiire. Joku ilmeisesti maksaa epailyttavan nakoisille ihmisille taalla rahaa siita, etta he hokevat "cambio, cambio" paakadun kadunkulmissa kaiket paivat. En voi kasittaa miksi, silla viralliset pankit ja casa de cambiot ovat ihan vieressa ja en ole kenenkaan koskaan nahnyt vaihtavan rahaa nailta hamaraveikoilta. Ja tokihan Argentiinassa empanadat ovat aina hyvia.

Lisataanpa viela jalkikateen hieman analyysia Argentiinan ja etenkin Buenos Airesin mentaliteetista. Ainakin omasta mielestani mentaliteetti on taalla latinomainen, mutta hieman melankolisella ripauksella. Hanurimusiikkiin ja tangoon kiteytyva alakuloisuus ja paikallisten ehka jopa hieman kyyninen suhtautuminen maan tulevaisuuteen tekevat tasta jotenkin hyvin erilaisen latinomaan. Aivan kuin taalla olisi ripautettu mukaan jotain hiukan suomalaista. Tokihan paikalliset juhlivat ja laittelevat ranttaliksi pienimmankin syyn loytyessa, mutta ei niin varikkaalla ja raikealla fiestamenolla kuin mita esimerkiksi Meksikossa. Ehkapa tahan on syyna kylmempi ilmasto tai lahivuosien sisallissotamaiset kokemukset - luultavasti molemmat.

Vahan disorientoitunut olo kaiken matkustamisen jalkeen, joten olen tassa yrittanyt jonkinlaista suunnitelmaa saada kasaan. Todennakoisesti suunta jatkuu Boliviaan, mutta laitan infoa, kunhan tiedan tarkemmin.

Xalapa, Meksiko

Meksikolaiset syovat herkeamatta. Milloin ei istuta perheen kanssa ravintolassa, silloin napostellaan tacoja, raksuja, churroja, ranskalaisia, hedelmia, tms. valipaloja. Erityisen hyvin taman huomaa busseissa, joissa paikalliset joko rapistelevat raksupussia tai hierovat kauppaa seuraavasta. Lisaksi lahes kaikki, hedelmia lukuunottamatta, tippuu kategoriaan "epaterveellinen". Upporasvassa paistaminen on suosiossa. Muutenkin paikalliset tuntuvat hengaavan jatkuvasti kadulla ja etenkin isoissa kaupungeissa viikonloppuna touhu nayttaa suomalaisen silmiin jatkuvalta karnevaalilta.

Muuhun asiaan. Seuraa kaikille pikku penninvenyttajille, roopesedille ja israelilaisille tuikitarkeaa hintatietoutta Guatemalasta ja Belizesta, koska hintaraportoinnista on jo tullut ihan tapa tassa blogissa. Guatemalassa budjettimatkaajan mieli lepaa, silla ruoat ja juomat irtoavat Meksikon hintoihin, varsin edullisesti siis. Parin tunnin reissu kanabussissa kustantaa pari euroa ja turistiminivanissa sitten jotain 5 euron luokkaa, riippuen hieman reitista ja sen suosiosta. Majoitukset irtoavat 2 - 6 eurolla yo. Belize on hyvin kuuluisa korkeasta hintatasostaan, mutta itse havaitsin taman lahinna urbaaniksi legendaksi. Toki maasta loytyy todella hienoja jungle lodgeja, joissa yopymisesta saa maksaa aina 20 eurosta ylospain, mutta reppureissaajan kohteet ovat ihan sopuhintaisia. Itse maksoin yopymisistani 5 - 12 euroa / yo, yleensa privaattihuoneessa, koska hostelleita ei vain ole. Maanmainio Belikin-bisse maksaa noin 1 - 1,5 euroa puteli (humalahakuiset huomatkoon, etta paikallinen stout on vahvempaa, parempaa ja samanhintaista), kansallisruoka rice+beans+fried chicken noin 3 euroa takeawayna ja bussit ovat halpoja: n. 4 euroa parin tunnin matkasta. Kalliin maasta tekee vain retket ja sukellukset, jotka nostavat paivabudjetin pilviin.

Kaiken kaikkiaan olen huomannut, etta naissa maissa parjaa todella pikkurahalla, jos jattaisi opastetut retket ja oluen nauttimisen valiin. Se, onko se sitten lomaa, on varsin kyseenalaista, mutta kylla tuollaisiakin matkaajia tulee tien paalla vastaan.

Chetumal, Meksiko

Meksiko, terve taas. Belize oli kaiken kaikkiaan hyvin hammentava kokemus: mustaihoista lihavaa jengia puhumassa englantia tai kreolia, wannabejamaica-rastafareja kauppaamassa jazztupakkaa joka kadunkulmassa, kanelipullaa leipomossa, kiinalaisia hoitamassa supermarketteja ja maaseudulla valkoihoisia amisheja viljelemassa 40% maan tuotannosta, koska muut paikalliset ovat erittain vetelaa sakkia. Koko maassa asuu alle 300 000 ihmista, joten suurin osa maasta on pelkkaa metsaa. Jotenkin hyvin outoa, etta tallainen paikka sijaitsee Guatemalan, Hondurasin ja Meksikon naapurina, silla latinotunnelmaa ei juuri ole. Hyvin virkistava kokemus, mutta minulle maalla ei ollut juuri muuta tarjottavaa kuin luonto, kanelipullat ja sukellus, joten kymmenisen paivaa riitti tata paikkaa. Saapuminen takaisin Meksikon toreille ja ihmisvilinaan oli kuin tapaisi vanhan tutun.

Belizessa kohtasin muuten eraan taman retken huonoimmista majoituksista (huolimatta siita, etta maan hintataso on varsin korkea naapureihin nahden). Huoneessa ei sinansa ollut mitaan vikaa, mutta kun palasin illalla takaisin ja laitoin valot paalle, rotta vilisti takaisin piiloonsa. Kyseinen otus oli tunkeutunut laukkuuni ilmeisesti ananaskakun houkuttelemana - foliot kakun ymparilta oli natusteltu pois, kakku puoliksi herkuteltu ja muitakin tavaroita mutusteltu. Onneksi mitaan erityisen arvokasta ei ollut tarvelty. Nukuin sitten valot paalla. Illalla kuului valikatosta melkoista juoksentelua, joten ilmeisesti ananaskakun voimalla jaksaa vedattaa koko yon. Eipa ole ennen moista kokemusta sattunut. Sanomattakin selvaa, etta seuraavana paivana Eloise's Travel Lodge ei enaa houkutellut.