Nyt on Siem Reapissa vietetty hikisia paivia. Hikisia siksi, etta kiersin munamankelilla (aito mummomallinen vaihteeton menopeli, joka kitisi ja vinkui koko matkan) kahtena paivana kaikki paa-alueella sijaitsevat Angkorin temppelit ja kuumimpana paivana naytti netin mukaan olleen 40 astetta Celsiusta. Tuktuk-kuskit olivat tietysti nyreissaan, koska tarkein tulonlahde taitaa olla turistien liikuttelu temppelilta toiselle. Temppeliraunioita en sen suuremmin lahde hehkuttelemaan, mutta riittanee todeta, etta jokaisen ihmisen pitaisi kylla nahda Angkorin temppelit jossain vaiheessa elamaansa. Temppelit viidakon keskella olivat kuin pikkupojan unelma leikkipaikaksi. Kuvat eivat tietenkaan tee naille oikeutta, mutta laitan niita naytille todennakoisesti sitten Malesiasta tai ehka jopa huomenna aamusta.
Tanaan saavuin juuri takaisin Phnom Penhiin ja huomenna lennan Kuala Lumpuriin, Malesiaan. Tama peliliike lahinna siksi, etta taalla alkaa sadekausi ja Indonesia kiinnostaa niin kovasti, etta haluan varata sille riittavasti aikaa. Kambodzaa on siis kierretty jo melko lailla, mutta paljon jaa viela nahtavaakin. Mototaksit, polyiset tiet, mainiot temppelit (joita olisi lisaa ympari maata), tyhjat biitsit ja ystavalliset ihmiset jaavat paallimmaisena mieleen. Lisaksi taalla on oppinut ilahtumaan vesisateesta, mika ei oikein suomalaisen mentaliteettiin mahtunut aluksi. Laosista tykkailin kylla viela enemman, mutta mahtava maa tamakin.
maanantai 20. huhtikuuta 2009
perjantai 17. huhtikuuta 2009
Siem Reap, Kambodza
Hyvaa uutta vuotta! Khmeerien uutta vuotta siis. Joku sanoi, etta paikallinen uusi vuosi on taalla kuin meidan uusi vuosi ja joulu yhdessa. Ihmiset antavat lahjoja, vierailevat temppeleissa, tapaavat sukulaisia, tanssivat kaduilla ja tietenkin juopottelevat. Varsin universaali juhlistamismuoto on tuo alkoholin suu irvessa nauttiminen. Lisaksi juhlintaan kuuluu hassuja lokaaleja tapoja, kuten ihmisten kasteleminen vedella (vesipussukat, saavit ja vesipistoolit tuntuvat olevan suosittuja) ja talkkijauhon heitteleminen ihmisten naamalle. Kuulemma tuo hyvaa onnea.
Itse olin nyt uuden vuoden aikaan Kambodzan saaria ihmettelemassa, mm Koh Tonsay ja Koh Sdach. Mainioita pienia paikkoja, joissa palmupuita ja biitseja. Etenkin tuolla Koh Sdachin ymparistossa oli saaria ja mannerta taynna taydellista tyhjaa biitsia, jota ei ole hotellibisnes viela valloittanut. Tarkoituksena oli katsastaa myos Koh Kongin saari, mutta yllattaen eivat sitten jaksaneetkaan uuden vuoden aikaan ajella veneita pois Koh Sdachilta. Toki olin ennen sinne menoa kysynyt, etta tuleehan paatteja ja sanoivat, etta totta ihmeessa niita ajetaan, mutta todellisuus oli sitten jotain muuta. Tyypillista aasialaista toimintaa. Mutta eipa se haitannut: saarella oli lisakseni vain kaksi turistia ja paikalliset olivat hammentavan ystavallisia. Kavin mm. kalastamassa ja grillailemassa simpukoita (jotain osterien tyylisia) paikallisten isantien kanssa.
Hammentavan pienilla haavereilla reissun paalla on selvinnyt (koputetaan nyt kuitenkin samalla puuta). Mita nyt pari kertaa mototaksi on vienyt jonnekin ihan muualle kuin piti ja siina on pitanyt selitella, etta menet nyt samaan hintaan sinne oikeaan paikkaan. Kerran bussille mennyt "free pick up" alkoikin kyselemaan maksua bussiasemalla ja ei ollut aikaa jaada kinastelemaan. Kerran on pitanyt tyhjentaa vatsalaukkua yksi yo, koska ilmeisesti marketissa nautittu fisu oli jokseenkin vanhaa. Matkaoppaani - mainion Rough Guiden - jatin epahuomiossa Stung Trengin guest houseen, joten on pitanyt ostaa uusi kuppaisempi Lonely Planet. Mutta tosiaan aika iisia on ollut ja ei ole tarvinnut jannailla oikeastaan missaan tilanteissa.
Itse olin nyt uuden vuoden aikaan Kambodzan saaria ihmettelemassa, mm Koh Tonsay ja Koh Sdach. Mainioita pienia paikkoja, joissa palmupuita ja biitseja. Etenkin tuolla Koh Sdachin ymparistossa oli saaria ja mannerta taynna taydellista tyhjaa biitsia, jota ei ole hotellibisnes viela valloittanut. Tarkoituksena oli katsastaa myos Koh Kongin saari, mutta yllattaen eivat sitten jaksaneetkaan uuden vuoden aikaan ajella veneita pois Koh Sdachilta. Toki olin ennen sinne menoa kysynyt, etta tuleehan paatteja ja sanoivat, etta totta ihmeessa niita ajetaan, mutta todellisuus oli sitten jotain muuta. Tyypillista aasialaista toimintaa. Mutta eipa se haitannut: saarella oli lisakseni vain kaksi turistia ja paikalliset olivat hammentavan ystavallisia. Kavin mm. kalastamassa ja grillailemassa simpukoita (jotain osterien tyylisia) paikallisten isantien kanssa.
Hammentavan pienilla haavereilla reissun paalla on selvinnyt (koputetaan nyt kuitenkin samalla puuta). Mita nyt pari kertaa mototaksi on vienyt jonnekin ihan muualle kuin piti ja siina on pitanyt selitella, etta menet nyt samaan hintaan sinne oikeaan paikkaan. Kerran bussille mennyt "free pick up" alkoikin kyselemaan maksua bussiasemalla ja ei ollut aikaa jaada kinastelemaan. Kerran on pitanyt tyhjentaa vatsalaukkua yksi yo, koska ilmeisesti marketissa nautittu fisu oli jokseenkin vanhaa. Matkaoppaani - mainion Rough Guiden - jatin epahuomiossa Stung Trengin guest houseen, joten on pitanyt ostaa uusi kuppaisempi Lonely Planet. Mutta tosiaan aika iisia on ollut ja ei ole tarvinnut jannailla oikeastaan missaan tilanteissa.
keskiviikko 8. huhtikuuta 2009
Phnom Penh, Kambodza
Nyt on sitten Kambodszan paakaupunkia koluttu monesta nurkasta ja lopputulos on hammentava: vihdoinkin iso city, josta pidan (yleensa suurkaupunkien meteli saa aikaa vastareaktion ja paon maaseudulle). Reppureissaajamekka on keskustan ulkopuolella, josta mototaksilla sujahtaa hetkessa ihmettelemaan nahtavyyksia ja kaupungin syketta. Punaisten khmeerien hirmutekoihin paasee tutustumaan lahinna S-21 vankilassa ja Killing Fieldseilla. Ensin mainittu toimi aikoinaan vankien kuulustelupaikkana, josta vangit sitten kuljetettiin kaupungin ulkopuolelle Killing Fieldseille, jossa teloitukset ja massahautaukset tapahtuivat. Tarina on synkkaa kuultavaa ja en syysta mene tassa yksityiskohtiin. Itseani aina hammastyttaa naita tarinoita kuunneltaessa se miten ihmiset pystyvat tekemaan moisia tekoja toisilleen. Etenkin taalla Kambodzassa, jossa ihmiset ovat erityisen ystavallisia ja elamaniloa taynna. Ja vastaavia tempauksia kun on tuntunut tapahtuvan ympari maailman historian aikana - natsit, Kambodza, Ruanda, jne. Noh, tama psykologinen pohdiskelu jaakoon alan ammattilaisten huoleksi.
Iloisempiin asioihin. Joku kyselikin jo mita paivabudjetille kuuluu. Ja hyvaahan sille kuuluu taalla Aasiassa. Kambodza ja Laos ovat olleet suurin piirtein samaa hintatasoa. Guest housessa omassa huoneessa yosta koyhtyy noin 3-7 dollaria ja suurin osa oista menee 3-5 dollarin haarukkaan. Sapuska sitten kustantaa 0.5 - 4 dollaria aterialta, riippuen aterioiko reppureissaajapaikassa lansimaista ruokaa vai katukojusta paikallisia herkkuja. Olutta saa nauttia hintaan 1-2 dollaria per 0.625 litraa. Eli perusrentona paivana, jolloin ei tarvitse matkata tai maksaa nahtavyyksista, paivabudjetti kolmella paikallisella aterialla ja parilla olusella tai limonaatilla on melko helposti 10 dollaria. Matkustaminen on sitten suurin menoera taalla ja bussimatkoista saa maksaa valilta 4-15 dollaria riippuen reissun pituudesta. Eli kylla tama Euroopan hintatasot voittaa. Kuukaudessa jos kuluttaa normaalin Helsingin vuokrakampan vuokran verran saa elaa varsin mukavasti.
Tanaan nousee sitten bussin kytkin ja kiidattaa Kambodzan rannikolle, josta olisi tarkoitus hypata ihmettelemaan alueen saaria. Tarkoittaa todennakoisesti sita, etta blogi elaa hiljaiseloa viikon verran.
Iloisempiin asioihin. Joku kyselikin jo mita paivabudjetille kuuluu. Ja hyvaahan sille kuuluu taalla Aasiassa. Kambodza ja Laos ovat olleet suurin piirtein samaa hintatasoa. Guest housessa omassa huoneessa yosta koyhtyy noin 3-7 dollaria ja suurin osa oista menee 3-5 dollarin haarukkaan. Sapuska sitten kustantaa 0.5 - 4 dollaria aterialta, riippuen aterioiko reppureissaajapaikassa lansimaista ruokaa vai katukojusta paikallisia herkkuja. Olutta saa nauttia hintaan 1-2 dollaria per 0.625 litraa. Eli perusrentona paivana, jolloin ei tarvitse matkata tai maksaa nahtavyyksista, paivabudjetti kolmella paikallisella aterialla ja parilla olusella tai limonaatilla on melko helposti 10 dollaria. Matkustaminen on sitten suurin menoera taalla ja bussimatkoista saa maksaa valilta 4-15 dollaria riippuen reissun pituudesta. Eli kylla tama Euroopan hintatasot voittaa. Kuukaudessa jos kuluttaa normaalin Helsingin vuokrakampan vuokran verran saa elaa varsin mukavasti.
Tanaan nousee sitten bussin kytkin ja kiidattaa Kambodzan rannikolle, josta olisi tarkoitus hypata ihmettelemaan alueen saaria. Tarkoittaa todennakoisesti sita, etta blogi elaa hiljaiseloa viikon verran.
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Phnom Penh, Kambodza
Ihmeiden aika ei ole ohi. Kambodzasta loytyy kuin loytyykin riittavan nopeita nettiyhteyksia kuvien lataamiseen. Laitan siis epamaaraisella menetelmalla valitun otoksen kuvia Facebookiin albumeihin, joita voi sitten kayda kiinnostuneet selailemassa. Joskus tulevaisuudessa kaikkiin kuviin saattaa jopa ilmestya jotain selitteita - nyt laitan vain lyhyita selosteita joihinkin kuviin.
Muutenkin saapuminen Phnom Penhiin oli jonkinsorttinen kulttuurishokki, silla isossa kaupungissa tuntuu olevan saatavilla kaikki mukavuudet. Vessankin vetaminen onnistuu vivusta, mika oli Laosissa varattu vain kalliimpien guest housejen luksukseen. Ensivaikutelmat kaupungin backbacker-alueesta ovat muutenkin oikein positiiviset: tunnelma on rennon letkea ja guest houset ja ravintolat on rakennettu puoliksi jarven paalle. Mukava tuulenvire helpottaa muuten niin tukalaa kuumuutta ja olut on kylmaa.
Phnom Penhin nahtavyydet taitavat olla varsin rankkoja. Suurin osa turistikohteista liittyy Pol Potin punaisten khmeerien hirmutekoihin. Naista kommentoin lisaa sitten myohemmin. Varsin kuuluisa Phnom Penhin turistiaktiviteetti on myos shooting rangelle meneminen - turisteilla annetaan mahdollisuus ammuskella sydamensa kyllyydesta erilaisilla sotien taakseen jattamilla pyssyilla ja tykeilla. Guest houseni pitaja tietysti mainosti tatakin heti saavuttuani, mutta hinnat olivat melko suolaisia: rynnakkokivaarilla ampuminen maksoi 40 dollaria ja raketinheittimella jysayttaminen 300 dollaria. Muut ''hauskuudet'' olivat sitten jotain tuolta valilta. Tama kokemus taitaa kuitenkin jaada valiin, johtuen lompakon ohuudesta. Saattaapa pasifistisella asenteellakin olla jotain tekemista asian kanssa.
Muutenkin saapuminen Phnom Penhiin oli jonkinsorttinen kulttuurishokki, silla isossa kaupungissa tuntuu olevan saatavilla kaikki mukavuudet. Vessankin vetaminen onnistuu vivusta, mika oli Laosissa varattu vain kalliimpien guest housejen luksukseen. Ensivaikutelmat kaupungin backbacker-alueesta ovat muutenkin oikein positiiviset: tunnelma on rennon letkea ja guest houset ja ravintolat on rakennettu puoliksi jarven paalle. Mukava tuulenvire helpottaa muuten niin tukalaa kuumuutta ja olut on kylmaa.
Phnom Penhin nahtavyydet taitavat olla varsin rankkoja. Suurin osa turistikohteista liittyy Pol Potin punaisten khmeerien hirmutekoihin. Naista kommentoin lisaa sitten myohemmin. Varsin kuuluisa Phnom Penhin turistiaktiviteetti on myos shooting rangelle meneminen - turisteilla annetaan mahdollisuus ammuskella sydamensa kyllyydesta erilaisilla sotien taakseen jattamilla pyssyilla ja tykeilla. Guest houseni pitaja tietysti mainosti tatakin heti saavuttuani, mutta hinnat olivat melko suolaisia: rynnakkokivaarilla ampuminen maksoi 40 dollaria ja raketinheittimella jysayttaminen 300 dollaria. Muut ''hauskuudet'' olivat sitten jotain tuolta valilta. Tama kokemus taitaa kuitenkin jaada valiin, johtuen lompakon ohuudesta. Saattaapa pasifistisella asenteellakin olla jotain tekemista asian kanssa.
perjantai 3. huhtikuuta 2009
Kratie, Kambodza
Jos pitaisi Kambodzasta kertoa jotain tyypillista, niin ainakin talla hetkella paallimmaisena mielessa on ''Kambodzan lumi'' eli punainen poly, jota on ainakin provinsseissa joka paikka taynna. Tiet polyavat ja esimerkiksi moottoripyorataksiajelun jalkeen on naamassa intiaanimaiset punaiset sotamaalaukset. Samoin tanaan, kun saavuin Rattanakirin trekkialuelta takaisin sivistykseen pariin, oli bussin tavaratilassa olleet reput muuttuneet kokonaan punaisiksi. Mattopiiskalle olisi toita.
Toinen janna asia taalla pain on himo laittaa paikalliseen riisiviinaan kaiken maailman otuksia lillumaan. Eilen trekkauksen jalkeen chillaillessa kraatterijarvella tavattiin ryhma vietnamilaisia kupittamassa viinaa jarven rannalla melkoisessa laitamyotaisessa. Tietysti kutsuivat sitten meidat (meidan neljan hengen trekkiporukan) mukaan viihderinkiinsa. Tarjolla oli iso sammio viinaa, jossa uiskenteli inkivaaria ja peuran taikka lehman sikio - oppaamme ei ollut ihan varma tarkasta lajjiluokituksesta. Vietnamilaisten elekieli kertoi, etta otuksen ansiosta viinan pitaisi antaa mahtavat voimat. Saapi nahda. Otus ei kylla vaikuttanut viinan pikanttiin makuun juurikaan, mika olikin ihan positiivinen yllatys.
Toinen janna asia taalla pain on himo laittaa paikalliseen riisiviinaan kaiken maailman otuksia lillumaan. Eilen trekkauksen jalkeen chillaillessa kraatterijarvella tavattiin ryhma vietnamilaisia kupittamassa viinaa jarven rannalla melkoisessa laitamyotaisessa. Tietysti kutsuivat sitten meidat (meidan neljan hengen trekkiporukan) mukaan viihderinkiinsa. Tarjolla oli iso sammio viinaa, jossa uiskenteli inkivaaria ja peuran taikka lehman sikio - oppaamme ei ollut ihan varma tarkasta lajjiluokituksesta. Vietnamilaisten elekieli kertoi, etta otuksen ansiosta viinan pitaisi antaa mahtavat voimat. Saapi nahda. Otus ei kylla vaikuttanut viinan pikanttiin makuun juurikaan, mika olikin ihan positiivinen yllatys.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
