Nyt on Siem Reapissa vietetty hikisia paivia. Hikisia siksi, etta kiersin munamankelilla (aito mummomallinen vaihteeton menopeli, joka kitisi ja vinkui koko matkan) kahtena paivana kaikki paa-alueella sijaitsevat Angkorin temppelit ja kuumimpana paivana naytti netin mukaan olleen 40 astetta Celsiusta. Tuktuk-kuskit olivat tietysti nyreissaan, koska tarkein tulonlahde taitaa olla turistien liikuttelu temppelilta toiselle. Temppeliraunioita en sen suuremmin lahde hehkuttelemaan, mutta riittanee todeta, etta jokaisen ihmisen pitaisi kylla nahda Angkorin temppelit jossain vaiheessa elamaansa. Temppelit viidakon keskella olivat kuin pikkupojan unelma leikkipaikaksi. Kuvat eivat tietenkaan tee naille oikeutta, mutta laitan niita naytille todennakoisesti sitten Malesiasta tai ehka jopa huomenna aamusta.
Tanaan saavuin juuri takaisin Phnom Penhiin ja huomenna lennan Kuala Lumpuriin, Malesiaan. Tama peliliike lahinna siksi, etta taalla alkaa sadekausi ja Indonesia kiinnostaa niin kovasti, etta haluan varata sille riittavasti aikaa. Kambodzaa on siis kierretty jo melko lailla, mutta paljon jaa viela nahtavaakin. Mototaksit, polyiset tiet, mainiot temppelit (joita olisi lisaa ympari maata), tyhjat biitsit ja ystavalliset ihmiset jaavat paallimmaisena mieleen. Lisaksi taalla on oppinut ilahtumaan vesisateesta, mika ei oikein suomalaisen mentaliteettiin mahtunut aluksi. Laosista tykkailin kylla viela enemman, mutta mahtava maa tamakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti