Aikaisemmat bussimatkustuskokemukset ovat luoneet muutaman periaatteen: ala matkusta krapulassa, ala ota paikkoja bussin peralta ja pida vessapaperia mukana. Noh. Tanaan matkustin sitten krapulassa (hyvin lievassa tosin) bussin takapenkeilla (koska muita paikkoja ei ollut) Chiang Maista Chiang Raihin. Otti paahan ja nauratti samaan aikaan. Ja ei sita vessapaperiakaan tietysti ollut mukana, mutta onneksi levahdyspaikalla oli myynnissa. Mutta kyllahan siitakin matkasta suomalaisella sisulla selvittiin.
Pieni krapulanpoikanen tuli trekkausporukan get together -juhlista, jotka paatettiin pitaa trekin paatyttya. Oikein mukavaa porukkaa trekilla olikin mukana. Parasta antia trekissa oli vesiputouksilla levyttely, yopymiset bambulavereilla ja iltaiset kokon ymparilla istuskelut. Ja ne kuuluisat hilltribekylat tosiaankin olivat melko lavastettuja - paikoissa tanssia ja laulua esittaneet "heimolaiset" lahtivat seuraavana aamuna autoilla menemaan. Mutta reilu peli kaikin puolin - harva sinne niiden heimolaisten takia oli tullutkaan. Todennakoisesti tormaan osaan trekille osallistuneesta porukasta viela Laosissakin, silla aika monella tuntui olevan sama suunta.
Lupaavalta vaikuttaa myos se, etta kaikki juopumaan orientoituneet brittinuoret tuntuvat nuohoavan Koh Samui-Bangkok-Chiang Mai -reittia. Chiang Maissa esimerkiksi nahtiin yksi porukka roikkumassa pickup-taksista ulos ja heiluttelemassa paljaita pakaroitaan takana tuleville autoilijoille. Silla lailla. Hyva Englanti!
torstai 26. helmikuuta 2009
sunnuntai 22. helmikuuta 2009
Chiang Mai
Matka jatkui Bangkokista Ayuthayaan, joka on siis vanha paakaupunki. Vanhan cityn rauniot olivat hienoja, mutta ehkapa parasta paikassa oli sen pieni koko: ihmiset olivat ystavallisia ja muutenkin meno reissaajien paikoissa rentoa. Tony's Place (ei vielakaan mitaan hajua kuka siella oli Tony) oli oikein hieno kokemus riippumattoineen ja lepuuttelumattoineen ravintola-alueella. Tosi mukava ymparisto viettaa aikaa ja heittaa juttua muiden reissaajien kanssa. Myoskaan tuktuk-kuskien ja muiden paikallisten ystavallisyytta ei tarvinnut kyseenalaistaa. Esimerkiksi tuktuk-kuski kieltaytyi tarjoamastani lisasetelista, vaikka joutui ajamaan luulemaansa pidemman matkan. Allekirjoittanut suosittelee.
Palatakseni viela pikaisesti aikaisempaan kirjoitukseen: ei Thaimaaseen tullessa mitaan postumislippuja ainakaa minulta kyselty. Yksi tylsistynyt vilkaisu passiin, leima ja sai menna. Ilmeisesti tamakin riippuu sitten aika paljon siita passiin kotimaasta.
Tanaan tuli vastaan sitten ensimmainen Thaimaan huijausyritys taalla Chiang Maissa (pohjoisen suuri kaupunki, aikamoinen turistirysa). Oli kylla ihan naurettavan alkeellinen, mutta kai noihinkin sitten jotkut menevat, kun niita kerran yritetaan. Temppelissa tuli lankkarityyliin pukeutunut thaimaalainen mies juttelemaan hyvalla englannilla ja alkoi kertoilla Australiassa asuvasta vaimostaan ja kun kuuli etta olen Suomesta etta oli ollut joskus Norjassa toissa. Alkoi siina kaivamaan kuviakin todisteeksi. Mikas siina, kuunnellaan nyt mita tamakin yrittaa. Kertoi sitten tehtaasta kaupungin ulkopuolella, josta voi ostaa jalokivia ja matkamuistoja ja vaikka mita ihan pilkkahintaan ja ettei kannata torilta ostaa, kun joutuu maksamaan kauheata ylihintaa. Sitten herralla olisikin ollut jo oma auto temppelin vieressa ja koska olin niin hyva tyyppi, niin halusi nayttaa minullekin nama tehtaat. Kuten arvata saattaa, jouduin kohteliaasti poistumaan paikalta tassa vaiheessa. Jos nama Thaimaan kuuluisat scamit ovat kaikki samaa luokkaa, niin ei ole huolta huomisesta.
Huomisesta puheen ollen, kello 9.00 starttaa kolmen paivan trekkausreissu maaseudulle. Mietityttaa se, etta patikointiretket voivat olla hyvin taynna muitakin turisteja ja kuuluisat hilltribe-kylat suurin piirtein yhta aitoja kuin keskimaaraisen amerikkalaisnayttelijattaren povi, mutta luontoa ja hienoja maisemia ei tietenkaan voi pilata. Suunnitelmissa on tehda samantyylinen retki myos Laosin puolella, jotta nakee, miten paljon eroa naissa on.
Palatakseni viela pikaisesti aikaisempaan kirjoitukseen: ei Thaimaaseen tullessa mitaan postumislippuja ainakaa minulta kyselty. Yksi tylsistynyt vilkaisu passiin, leima ja sai menna. Ilmeisesti tamakin riippuu sitten aika paljon siita passiin kotimaasta.
Tanaan tuli vastaan sitten ensimmainen Thaimaan huijausyritys taalla Chiang Maissa (pohjoisen suuri kaupunki, aikamoinen turistirysa). Oli kylla ihan naurettavan alkeellinen, mutta kai noihinkin sitten jotkut menevat, kun niita kerran yritetaan. Temppelissa tuli lankkarityyliin pukeutunut thaimaalainen mies juttelemaan hyvalla englannilla ja alkoi kertoilla Australiassa asuvasta vaimostaan ja kun kuuli etta olen Suomesta etta oli ollut joskus Norjassa toissa. Alkoi siina kaivamaan kuviakin todisteeksi. Mikas siina, kuunnellaan nyt mita tamakin yrittaa. Kertoi sitten tehtaasta kaupungin ulkopuolella, josta voi ostaa jalokivia ja matkamuistoja ja vaikka mita ihan pilkkahintaan ja ettei kannata torilta ostaa, kun joutuu maksamaan kauheata ylihintaa. Sitten herralla olisikin ollut jo oma auto temppelin vieressa ja koska olin niin hyva tyyppi, niin halusi nayttaa minullekin nama tehtaat. Kuten arvata saattaa, jouduin kohteliaasti poistumaan paikalta tassa vaiheessa. Jos nama Thaimaan kuuluisat scamit ovat kaikki samaa luokkaa, niin ei ole huolta huomisesta.
Huomisesta puheen ollen, kello 9.00 starttaa kolmen paivan trekkausreissu maaseudulle. Mietityttaa se, etta patikointiretket voivat olla hyvin taynna muitakin turisteja ja kuuluisat hilltribe-kylat suurin piirtein yhta aitoja kuin keskimaaraisen amerikkalaisnayttelijattaren povi, mutta luontoa ja hienoja maisemia ei tietenkaan voi pilata. Suunnitelmissa on tehda samantyylinen retki myos Laosin puolella, jotta nakee, miten paljon eroa naissa on.
torstai 19. helmikuuta 2009
Bangkok
Ajatellaanpa hetki kotisuomalaisia festareita tai vappua. Kuvitellaan lisaksi, etta olut maksaa 1,5 euroa, lamminta on 30 asteen tienoilla ja koko jubilee on keskittynyt paasiassa yhdelle kadunpatkalle. Lisaksi juhlat jatkuvat 24/7 ainakin nain sesongin aikana. Tassa tiivistettyna Bangkokin Khao San Road, joka on kaupungin reppureissaajien mekka. Halpaa majoitusta ja baareja riittaa. Tosin aika iso osa juhlijoista tuntuu olevan aitoja britteja halvan juhlimisen perassa, jotka ruokailevat paikan McDonaldsissa tai Pizza Hutissa ja taman jalkeen maistelevat tsufetta Starbucksissa. Halvan majoituksen ja Khao San -elamyksen takia kannattaa ko. tiella kayda taikka asustaa.
Khao Sanilta poistuttaessa nakee todellisempaa Bangkokia, joka on kokoelma metelelia, ruuhkaa, toreja ja paljon paljon ihmisia. Monet kadut tuntuvat olevan tupaten taynna toritiskeja, joista voi sitten ostaa aivan mita vain. Kaupungin syke ei hiljene edes yolla vaan skootterit porisevat jatkuvasti. Kaupungin sykkeessa on kieltamatta jotain hienoa, mutta ainakaan viela minulla ei tee mieli jaada pidemmaksi aikaa suurkaupunkeihin. Metelin sijasta etsinnassa on rauhallisempaa meininkia, joten tama poika nostaa kytkinta ja suuntaa juna-asemalle. Todennakoisesti suuntana on Ayuthaia, maan muinainen paakaupunki.
Khao Sanilta poistuttaessa nakee todellisempaa Bangkokia, joka on kokoelma metelelia, ruuhkaa, toreja ja paljon paljon ihmisia. Monet kadut tuntuvat olevan tupaten taynna toritiskeja, joista voi sitten ostaa aivan mita vain. Kaupungin syke ei hiljene edes yolla vaan skootterit porisevat jatkuvasti. Kaupungin sykkeessa on kieltamatta jotain hienoa, mutta ainakaan viela minulla ei tee mieli jaada pidemmaksi aikaa suurkaupunkeihin. Metelin sijasta etsinnassa on rauhallisempaa meininkia, joten tama poika nostaa kytkinta ja suuntaa juna-asemalle. Todennakoisesti suuntana on Ayuthaia, maan muinainen paakaupunki.
maanantai 16. helmikuuta 2009
Ensimmäiset tunnelmat ja Lontoo
Ekat terveiset reissun päältä. Perjantainen matkaan lähtö oli hieno tunne - toisaalta surumielinen, mutta päällimmäisenä jännitys, innostus ja vapaudentunne. Tänään matka jatkuu Bangkokiin ja varsinainen reppureissaus alkaa.
Lontoon päivikseni majoituin työkaverini Johanneksen kämpille (suuret kiitokset isännälle vieraanvaraisuudesta). Ainoana pakollisena nähtävyytenä oli British Museum, jossa sitten vihdoinkin näki sen kuuluisan Rosettan kiven. Viime visiitistä oli nimittäin noin kymmenen vuotta ja silloin tuo kivi oli matkaamassa jossain muualla näyttelyissä. Muuten aika menikin hengaillessa pintin ääressä ja käydessä muutamilla keikoilla. Rentoilua. Täältä on hyvä startata Aasiaan.
Jännä nähdä vaativatko Thaimaan lentokoneeseen noustessa todisteen Thaimaasta poistumisesta seuraavan kuukauden aikana. Thaimaan lain mukaan nimittäin matkalaisilla pitää olla jatkolento pois maasta ennen oleskeluajan loppumista. Ja kuulopuheiden mukaan näitä lippuja jopa kysellään nykyään - joko jo lentokoneeseen noustessa tai Thaimaaseen saapuessa tai jopa sekä että. Itse ajattelin aloittaa riskittömästi, joten hankin Air Asialta halvimman löytämäni lipun pois maasta, koska lompakko keveni siitä vain parikymmentä euroa.
Bangkokissa suurempaa suunnitelmaa ei vielä ole. Todennäköisesti bussilla kaupunkiin ja metsästämään edukasta guest housea. Bangkokin suurin travellerkeskittymä Khao San Road kuulemma jakaa mielipiteet, joten pitäähän sieltä löytyviin guest houseihin majoittua nyt ainakin aluksi. Länsimaalaisesta seurasta ei pitäisi olla pulaa, mutta paikalliseen kulttuuriin tutustuminen taitaa olla siellä mahdotonta. Katsotaan.
Lontoon päivikseni majoituin työkaverini Johanneksen kämpille (suuret kiitokset isännälle vieraanvaraisuudesta). Ainoana pakollisena nähtävyytenä oli British Museum, jossa sitten vihdoinkin näki sen kuuluisan Rosettan kiven. Viime visiitistä oli nimittäin noin kymmenen vuotta ja silloin tuo kivi oli matkaamassa jossain muualla näyttelyissä. Muuten aika menikin hengaillessa pintin ääressä ja käydessä muutamilla keikoilla. Rentoilua. Täältä on hyvä startata Aasiaan.
Jännä nähdä vaativatko Thaimaan lentokoneeseen noustessa todisteen Thaimaasta poistumisesta seuraavan kuukauden aikana. Thaimaan lain mukaan nimittäin matkalaisilla pitää olla jatkolento pois maasta ennen oleskeluajan loppumista. Ja kuulopuheiden mukaan näitä lippuja jopa kysellään nykyään - joko jo lentokoneeseen noustessa tai Thaimaaseen saapuessa tai jopa sekä että. Itse ajattelin aloittaa riskittömästi, joten hankin Air Asialta halvimman löytämäni lipun pois maasta, koska lompakko keveni siitä vain parikymmentä euroa.
Bangkokissa suurempaa suunnitelmaa ei vielä ole. Todennäköisesti bussilla kaupunkiin ja metsästämään edukasta guest housea. Bangkokin suurin travellerkeskittymä Khao San Road kuulemma jakaa mielipiteet, joten pitäähän sieltä löytyviin guest houseihin majoittua nyt ainakin aluksi. Länsimaalaisesta seurasta ei pitäisi olla pulaa, mutta paikalliseen kulttuuriin tutustuminen taitaa olla siellä mahdotonta. Katsotaan.
sunnuntai 8. helmikuuta 2009
Käytännön asioita, osa 2
Jatketaanpa vielä hetkinen käytännön asioista. Sitten loppuukin turhat lätinät, sillä perjantaina on lähtö ja seuraavat tunnelmat tulevatkin jo matkan päältä.
Lääkkeet ja rokotukset kuntoon, niin ei pitäisi olla huolia matkan päällä. Hyvä aloituspaikka on vaikkapa Kansanterveyslaitoksen matkailijan terveysopas. Rokotukset voivat maksaa yllättävänkin paljon. Ainakin itselleni lääkäri suositteli Laosin ja Kambodzan takia kokonaista nippua: hepatiitti A+B, Japanin aivokuume, kolera ja lavantauti. Injektioita sai 1-3 kappaletta per tauti, joten matkaaja saa varautua jopa 300 e laskuun pelkistä rokotteista. Tosin nuo hepatiittirokotteet yleensä löytyvät lähes kaikilta jo edellisiltä matkoilta. Malariaan lääkäri kirjoitti doksisykliiniä (antibiootti) Laosin ja Kambodzan ajaksi, koska kuulemma alueilta löytyy Lariamille resistenttejä kantoja. Doksisykliinissä on malariatartunnan ehkäisijänä etuna se, että kuuluisia Lariamin psyykkisiä sivuoireita ei tarvitse pelätä - yksin matkatessa ainakin ihan hyvä etu. Tosin tabuja joutuu napostelemaan yhden per päivä riskialueella ja vielä samaa tahtia 4 viikkoa alueilta poistumisen jälkeen. Tällaisesta pitkäaikaisesta antibioottien käytön järkevyydestä tietysti voi olla montaa eri mieltä. Oveluuspäissään voi sitten hankkia rokotteet ja lääkkeet edullisemmin ulkomailta, mutta itse ainakin pihtaan mieluummin jostain muualta kuin terveysasioista.
Matkavakuutus on hyvä olla olemassa, mutta kannattaa muistaa, että yli 3 kk yhtäkestoisille matkoille tarvitaan terveystodistuksen täyttäminen ja lisäkuukausista vakuutusyhtiö sakottaa armottomasti. Tuo terveystodistus tosin on helppo, koska se täytetään itse ja hyväksytään perusterveille ihmisille yleensä saman tien. Toisesta ongelmasta selviää rahalla ja esimerkiksi Eurooppalaisen matkavakuutuksen kohdalla se on 50 e per tuon 3 kk ylittävä kuukausi.
Lääkkeet ja rokotukset kuntoon, niin ei pitäisi olla huolia matkan päällä. Hyvä aloituspaikka on vaikkapa Kansanterveyslaitoksen matkailijan terveysopas. Rokotukset voivat maksaa yllättävänkin paljon. Ainakin itselleni lääkäri suositteli Laosin ja Kambodzan takia kokonaista nippua: hepatiitti A+B, Japanin aivokuume, kolera ja lavantauti. Injektioita sai 1-3 kappaletta per tauti, joten matkaaja saa varautua jopa 300 e laskuun pelkistä rokotteista. Tosin nuo hepatiittirokotteet yleensä löytyvät lähes kaikilta jo edellisiltä matkoilta. Malariaan lääkäri kirjoitti doksisykliiniä (antibiootti) Laosin ja Kambodzan ajaksi, koska kuulemma alueilta löytyy Lariamille resistenttejä kantoja. Doksisykliinissä on malariatartunnan ehkäisijänä etuna se, että kuuluisia Lariamin psyykkisiä sivuoireita ei tarvitse pelätä - yksin matkatessa ainakin ihan hyvä etu. Tosin tabuja joutuu napostelemaan yhden per päivä riskialueella ja vielä samaa tahtia 4 viikkoa alueilta poistumisen jälkeen. Tällaisesta pitkäaikaisesta antibioottien käytön järkevyydestä tietysti voi olla montaa eri mieltä. Oveluuspäissään voi sitten hankkia rokotteet ja lääkkeet edullisemmin ulkomailta, mutta itse ainakin pihtaan mieluummin jostain muualta kuin terveysasioista.
Matkavakuutus on hyvä olla olemassa, mutta kannattaa muistaa, että yli 3 kk yhtäkestoisille matkoille tarvitaan terveystodistuksen täyttäminen ja lisäkuukausista vakuutusyhtiö sakottaa armottomasti. Tuo terveystodistus tosin on helppo, koska se täytetään itse ja hyväksytään perusterveille ihmisille yleensä saman tien. Toisesta ongelmasta selviää rahalla ja esimerkiksi Eurooppalaisen matkavakuutuksen kohdalla se on 50 e per tuon 3 kk ylittävä kuukausi.
Matkatavaroiden muistilistoja on netti pullollaan, joten turhaa niistä turisemaan. Mainittakoon kuitenkin, että olen kantapään kautta oppinut makuupussin olevan varsin turha laitos, jos aikoo nukkua hostelleissa. Kuumissa oloissa sitä ei tarvitse ja kylmissä kolkissa on vilttejä hostellin puolesta. Joku riepu kuitenkin kannattaa varata univällyksi tai suojaksi likaisilta lakanoilta - itse kokeilen makuupussin sisuslakanaa tällä reissulla. Lisäksi ehdoton kapistus matkalla on rahavyö. Rahavyö piilottaa passit, luottokortit ja efektivon näppärästi housujen alle, joten pitkäkyntisten homma vaikeutuu. Tietysti voi joutua jännään valoon, kun lompakkokäteinen loppuu ja alkaa kaivelemaan hikisiä seteleitä haarovälistään.
Ja siitä kaikki näillä eväillä valmistelemaan omaa matkaa!
Ja siitä kaikki näillä eväillä valmistelemaan omaa matkaa!
perjantai 6. helmikuuta 2009
Matkasuunnitelma
Useampikin kyseli jo, että mihin aikaan olen missäkin päin maailmaa. Vaikka nuo lippujen päivämäärät ovat avoimet, niin laitetaanpa ilmoille alustavat ajatukset. Alla siis alustava suunnitelma, ei kannata tulla lentokentälle vastaan tämän perusteella.
13.2.-16.2. Lontoo
17.2.-2.6. Thaimaa-Laos-Kambodza-Thaimaa-Malesia-Indonesia-Singapore
2.6.-7.6. Sydney
7.6.-9.9 Meksiko ja ympäristö (Belize, Guatemala?)
9.9-? Argentiina
Tuo Kaakkois-Aasian pätkä on ehkä pisimmälle suunniteltu ja vähän luulen että siellä voi viihtyä suunniteltua pidempäänkin. Ota ja tiedä. Meksikon alueiden ihmettely saa tarkemman suunnitelman kunhan saan ostettua tien päältä opaskirjan siitä alueesta. Eli nyt vain joukolla katsomaan ja ihmettelemään omaa kalenteria, josko sieltä löytyisi tilaa hypätä völjyyn.
13.2.-16.2. Lontoo
17.2.-2.6. Thaimaa-Laos-Kambodza-Thaimaa-Malesia-Indonesia-Singapore
2.6.-7.6. Sydney
7.6.-9.9 Meksiko ja ympäristö (Belize, Guatemala?)
9.9-? Argentiina
Tuo Kaakkois-Aasian pätkä on ehkä pisimmälle suunniteltu ja vähän luulen että siellä voi viihtyä suunniteltua pidempäänkin. Ota ja tiedä. Meksikon alueiden ihmettely saa tarkemman suunnitelman kunhan saan ostettua tien päältä opaskirjan siitä alueesta. Eli nyt vain joukolla katsomaan ja ihmettelemään omaa kalenteria, josko sieltä löytyisi tilaa hypätä völjyyn.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
