Chiang Mai

Matka jatkui Bangkokista Ayuthayaan, joka on siis vanha paakaupunki. Vanhan cityn rauniot olivat hienoja, mutta ehkapa parasta paikassa oli sen pieni koko: ihmiset olivat ystavallisia ja muutenkin meno reissaajien paikoissa rentoa. Tony's Place (ei vielakaan mitaan hajua kuka siella oli Tony) oli oikein hieno kokemus riippumattoineen ja lepuuttelumattoineen ravintola-alueella. Tosi mukava ymparisto viettaa aikaa ja heittaa juttua muiden reissaajien kanssa. Myoskaan tuktuk-kuskien ja muiden paikallisten ystavallisyytta ei tarvinnut kyseenalaistaa. Esimerkiksi tuktuk-kuski kieltaytyi tarjoamastani lisasetelista, vaikka joutui ajamaan luulemaansa pidemman matkan. Allekirjoittanut suosittelee.

Palatakseni viela pikaisesti aikaisempaan kirjoitukseen: ei Thaimaaseen tullessa mitaan postumislippuja ainakaa minulta kyselty. Yksi tylsistynyt vilkaisu passiin, leima ja sai menna. Ilmeisesti tamakin riippuu sitten aika paljon siita passiin kotimaasta.

Tanaan tuli vastaan sitten ensimmainen Thaimaan huijausyritys taalla Chiang Maissa (pohjoisen suuri kaupunki, aikamoinen turistirysa). Oli kylla ihan naurettavan alkeellinen, mutta kai noihinkin sitten jotkut menevat, kun niita kerran yritetaan. Temppelissa tuli lankkarityyliin pukeutunut thaimaalainen mies juttelemaan hyvalla englannilla ja alkoi kertoilla Australiassa asuvasta vaimostaan ja kun kuuli etta olen Suomesta etta oli ollut joskus Norjassa toissa. Alkoi siina kaivamaan kuviakin todisteeksi. Mikas siina, kuunnellaan nyt mita tamakin yrittaa. Kertoi sitten tehtaasta kaupungin ulkopuolella, josta voi ostaa jalokivia ja matkamuistoja ja vaikka mita ihan pilkkahintaan ja ettei kannata torilta ostaa, kun joutuu maksamaan kauheata ylihintaa. Sitten herralla olisikin ollut jo oma auto temppelin vieressa ja koska olin niin hyva tyyppi, niin halusi nayttaa minullekin nama tehtaat. Kuten arvata saattaa, jouduin kohteliaasti poistumaan paikalta tassa vaiheessa. Jos nama Thaimaan kuuluisat scamit ovat kaikki samaa luokkaa, niin ei ole huolta huomisesta.

Huomisesta puheen ollen, kello 9.00 starttaa kolmen paivan trekkausreissu maaseudulle. Mietityttaa se, etta patikointiretket voivat olla hyvin taynna muitakin turisteja ja kuuluisat hilltribe-kylat suurin piirtein yhta aitoja kuin keskimaaraisen amerikkalaisnayttelijattaren povi, mutta luontoa ja hienoja maisemia ei tietenkaan voi pilata. Suunnitelmissa on tehda samantyylinen retki myos Laosin puolella, jotta nakee, miten paljon eroa naissa on.