Xalapa, Meksiko

Meksikolaiset syovat herkeamatta. Milloin ei istuta perheen kanssa ravintolassa, silloin napostellaan tacoja, raksuja, churroja, ranskalaisia, hedelmia, tms. valipaloja. Erityisen hyvin taman huomaa busseissa, joissa paikalliset joko rapistelevat raksupussia tai hierovat kauppaa seuraavasta. Lisaksi lahes kaikki, hedelmia lukuunottamatta, tippuu kategoriaan "epaterveellinen". Upporasvassa paistaminen on suosiossa. Muutenkin paikalliset tuntuvat hengaavan jatkuvasti kadulla ja etenkin isoissa kaupungeissa viikonloppuna touhu nayttaa suomalaisen silmiin jatkuvalta karnevaalilta.

Muuhun asiaan. Seuraa kaikille pikku penninvenyttajille, roopesedille ja israelilaisille tuikitarkeaa hintatietoutta Guatemalasta ja Belizesta, koska hintaraportoinnista on jo tullut ihan tapa tassa blogissa. Guatemalassa budjettimatkaajan mieli lepaa, silla ruoat ja juomat irtoavat Meksikon hintoihin, varsin edullisesti siis. Parin tunnin reissu kanabussissa kustantaa pari euroa ja turistiminivanissa sitten jotain 5 euron luokkaa, riippuen hieman reitista ja sen suosiosta. Majoitukset irtoavat 2 - 6 eurolla yo. Belize on hyvin kuuluisa korkeasta hintatasostaan, mutta itse havaitsin taman lahinna urbaaniksi legendaksi. Toki maasta loytyy todella hienoja jungle lodgeja, joissa yopymisesta saa maksaa aina 20 eurosta ylospain, mutta reppureissaajan kohteet ovat ihan sopuhintaisia. Itse maksoin yopymisistani 5 - 12 euroa / yo, yleensa privaattihuoneessa, koska hostelleita ei vain ole. Maanmainio Belikin-bisse maksaa noin 1 - 1,5 euroa puteli (humalahakuiset huomatkoon, etta paikallinen stout on vahvempaa, parempaa ja samanhintaista), kansallisruoka rice+beans+fried chicken noin 3 euroa takeawayna ja bussit ovat halpoja: n. 4 euroa parin tunnin matkasta. Kalliin maasta tekee vain retket ja sukellukset, jotka nostavat paivabudjetin pilviin.

Kaiken kaikkiaan olen huomannut, etta naissa maissa parjaa todella pikkurahalla, jos jattaisi opastetut retket ja oluen nauttimisen valiin. Se, onko se sitten lomaa, on varsin kyseenalaista, mutta kylla tuollaisiakin matkaajia tulee tien paalla vastaan.

Chetumal, Meksiko

Meksiko, terve taas. Belize oli kaiken kaikkiaan hyvin hammentava kokemus: mustaihoista lihavaa jengia puhumassa englantia tai kreolia, wannabejamaica-rastafareja kauppaamassa jazztupakkaa joka kadunkulmassa, kanelipullaa leipomossa, kiinalaisia hoitamassa supermarketteja ja maaseudulla valkoihoisia amisheja viljelemassa 40% maan tuotannosta, koska muut paikalliset ovat erittain vetelaa sakkia. Koko maassa asuu alle 300 000 ihmista, joten suurin osa maasta on pelkkaa metsaa. Jotenkin hyvin outoa, etta tallainen paikka sijaitsee Guatemalan, Hondurasin ja Meksikon naapurina, silla latinotunnelmaa ei juuri ole. Hyvin virkistava kokemus, mutta minulle maalla ei ollut juuri muuta tarjottavaa kuin luonto, kanelipullat ja sukellus, joten kymmenisen paivaa riitti tata paikkaa. Saapuminen takaisin Meksikon toreille ja ihmisvilinaan oli kuin tapaisi vanhan tutun.

Belizessa kohtasin muuten eraan taman retken huonoimmista majoituksista (huolimatta siita, etta maan hintataso on varsin korkea naapureihin nahden). Huoneessa ei sinansa ollut mitaan vikaa, mutta kun palasin illalla takaisin ja laitoin valot paalle, rotta vilisti takaisin piiloonsa. Kyseinen otus oli tunkeutunut laukkuuni ilmeisesti ananaskakun houkuttelemana - foliot kakun ymparilta oli natusteltu pois, kakku puoliksi herkuteltu ja muitakin tavaroita mutusteltu. Onneksi mitaan erityisen arvokasta ei ollut tarvelty. Nukuin sitten valot paalla. Illalla kuului valikatosta melkoista juoksentelua, joten ilmeisesti ananaskakun voimalla jaksaa vedattaa koko yon. Eipa ole ennen moista kokemusta sattunut. Sanomattakin selvaa, etta seuraavana paivana Eloise's Travel Lodge ei enaa houkutellut.

Placencia, Belize

Nyt on sitten aika heittaa haikeat jaahyvaiset. Rakkaat Bangkokista ostamani 3 euron Adda-merkkiset sandaalit paattivat sitten rapsahtaa lopullisesti rikki Guatemalassa viime metreilla. Luolassa kynttila kadessa uiminen ja kiipeily oli sitten ilmeisesti liikaa. Naita kyseisia lapikkaita tuli kaytettya noin 6 kuukautta lahes joka paiva ja olivat kylla todella mukavat. Lisaksi niista lahteva haju oli myos mukavan kodikas. Noh, mikaan hyva ei kesta ikuisesti. Belizen kiinalaisilta ostamani korvikkeet eivat ole viela ainakaan saaneet sydantani heltymaan. Addat, levatkaa rauhassa.

Hieman vahemman tarkeina uutisina kerrottakoon, etta maa vaihtui sujuvasti Guatemalasta Belizeen. Guatemalasta jai hyvat muistot, silla maa on todella kaunis ja aitoja nykyajan inkkareita ja heidan elamaansa paasi tutustumaan ihan lahelta. Aseita tosin naki ehka jopa enemman kuin Meksikossa - missa muussa maassa internet-liiketta vartioi huppariin ja farkkuihin pukeutunut reipas nuori mies sotilashaulikko kadessa? Sama juttu bensiksella, supermarketissa, jne, tosin jotkut vartijat olivat tallaytyneet toita varten ja laittaneet oikein kauluspaidan paalle. Hieman hatkahdyttavaa, kun on tottunut nakemaan aseita vain virallisesti uniformuun pukeutuneilla hepuilla. Tama siis tuli todettua pikkubussin ikkunasta ohittaessamme Guatemala City. Ilmeisesti varsin vaarallinen paikka, joten suurta hinkua paakaupunkiin tutustumiseen ei ollut.

Janna juttu sattui muuten asken. Yritin vaihtaa lentojeni paivamaaraa ja lentoyhtiosta sanottiin, etta ei onnistu. Eli piti soittaa matkatoimistoon. Siella sanoivat, etta ne lentopaivamaarat pitaa vaihtaa Luxemburg Airin kautta, eika TACAn kautta, joka lentaa lennot ja lukee matkalipuissa. Tietysti. Olisihan minun se pitanyt arvata.

Antigua, Guatemala

Terveiset koko Vali-Amerikan vanhasta paakaupungista, Antiguasta. Kaupungilla kavely on jotenkin epatodellinen kokemus, silla joka paikasta on selvasti nakyvilla kolme ymparoivaa tulivuorta, joista aktiivisin esimerkiksi tuprautteli tanaan savupilvia taivaalle. Erittain tyylikas nakyma vanhojen kolonialistikirkkojen ja rakennusten konstraktiksi. Ja iliman muutahan pitaa kiiveta vuoren rinteelle asti ihmettelemaan huomenna. Ja pitaa nyt viela sen verran lisata Antiguan kokemuksesta, etta kulkiessani kadulla nain kaupungin ainoassa Subwayssa aseistetut vartijat. Siis mita/miksi?

Kielikylvyn jalkeen ajatuksetkin ovat selvinneet ja matka jatkuu pohjoiseen Guatemalan lapi aina Tikaliin asti ja sielta Belizen puolelle. Ja niille kotijoukoille tiedoksi, jotka huolehtivat Guatemalan turvallisuustilanteesta: taalla reissaa monen monta tallaajaa ja juuri kellaan ei ole ollut mitaan rosmouskokemuksia. Etenkin Antigua on niin taynna amerikkalaisia isomahaisia hellehattumiehia jarjestelmakamerat olalla, etta pidan pienena ihmeena, jos joku minun omaisuuksiani alkaa hamuamaan. Pahat tarinat lienevat lahinna Guatemala Citysta ja sinne en suurin surminkaan halua nenaani laittaa.

San Pedrossa olin viimeisen viikon kipeana jonkin sortin nuhakuumeen takia. Jo siina ehti monta mukavaa vaihtoehtoa kaymaan mielessa - sikainfluenssa, malaria ja dengue nyt etunenassa, mutta onneksi hommasta selvisin muutaman paivan kuumeella ja nenan pyyhkimisella.