Singapore

Nyt on sitten Aasian seikkailu yhta paivaa vaille loppumistaan. Hupia on ollut kerrakseen, mutta jollain tavalla miellyttaa kylla jo maiseman vaihtaminenkin. Joiltain osin aasialainen kulttuuri on hieman liian erilainen lansimaalaiseen nahden, etta nailla kolkilla voisi kuvitella asuvansa pitkia aikoja (Malesia ja Singapore voisivat olla poikkeuksia, silla ne ovat jo varsin lansimaalaistuneita). Mutta tokihan kulttuurien erilaisuus tekee Aasian maista ehdottoman hienoja matkakohteita.

Reissaamani maiden vertailu on hankalaa, koska ne ovat keskenaan kovin erilaisia. Kokeillaan nyt kuitenkin. Ehdoton ykkonen on Laos lahinna ystavallisten ihmisten, hienon luonnon ja edukkaan oluen takia. Toiseksi vetaisin listalle Kambodzan, jossa ihmiset olivat taas varsin huippuja ja Phnom Penh matkattujen paakaupungeista ehdottomasti huipuin. Kolmosena Indonesia, jossa ehdottomasti hienoin luonto, mutta ihmiset olviat pahimmillaan erittain rasittavia. Yksityisyys ei ilmeisesti ole kasite, jota Indonesiassa ymmarretaan. Sitten tulevat muut maat sulavasti jarjestaytymattomana. Malesian ehdoton hitti on ruoka, joka on mielestani alueen herkuinta. Intialaiset vaikutteet ovat pop ja roti-leipa lammascurryn kanssa parasta mita lautaselleen voi hamuta.

Kuitenkin yksi asia mita Aasiassa reissatessa kaipaa on ruoka. Taalla kun saa lahinna riisia, nuudelia tai jopa parhaimmassa tapauksessa riisinuudelia. Ajattelin kylla ehdottomasti Sydneyssa maistella kunnon pihvia ja punaviinia ja kunnollista juustoa. Lisaksi tekee mieli jotain eksoottisimpia eineksia, kuten esimerkiksi suomalaisia irtonamuja, perinteisia muikkuja ja skandinaavista kanelipullaa maidon kanssa. Myos perisuomalainen karvakatisen sedan kebab valkosipuliperunoilla maistuisi kovasti. Nainkohan Sydneysta loytyisi kyseisia elintarvikkeita?

Jotta blogipostaus olisi mahdollisimman sekava, niin kerrotaanpa viela eras hieman kuumottava tapahtuma Caritasta, Indonesiasta. Olin illalla itsekseni etsimassa nettia ostaakseni lentolippuja Singaporeen. Tietysti lahin netti oli monen kilometrin paassa ja paa"kadulla" ei ollut kunnollisia valoja. Kadulla vilistelikin aika tavalla kulkukoiria paivasaikaan ja yleisena tietonahan on, etta ne muuttuvat varsin epamiellyttan rohkeiksi oiseen aikaan. Taman takia siis kantelen jotain katta pidempaa keppia oiseen aikaa kyseisilla alueilla liikkuessa - talla kertaa onneksi. Nelja hurttaa nimittain lahti seuraamaan ja alkoivat suhtautua minuun varsin aggressiivisesti. Jouduin siina hutkimaan kepillani keskiaikaisia miekkailuliikkeita, jotta eivat olisi tulleet puremisetaisyydelle. Yksi piskeista yritti jopa haukata hiukopalaa kepista. Jonkin matkaa peraannyttyani hyvassa jarjestyksessa koirat painelivat takaisin, koska olin ilmeisesti jo poistunut niiden reviirilta. Kylla siina pulssi hieman nousi. Enpa tieda mita olisi ilman keppia tapahtunut. Kaikille reissuvinkiksi siis: metrinen keppi matkaan tai sitten kourallinen sopivan symmetrisia kivia ammuksiksi. Kivia minulle suositteli eras belgialainen, mutta itse tykkaan enemman kepista jo ihan tyylin takia.