San Pedro La Laguna, Guatemala

Takana on nyt sitten kaksi viikkoa joka-arkipaivaista espanjanopiskelua. En tieda lainkaan, olenko oppinut yhtaan mitaan. Sanaston puute tuntuu olevan edelleen suurin kynnys, vaikka hitaasti se siita on kasvamassa. Ja tosiaan nyt on aseina futuurit ja menneen ajan muodot, joten teoriassa kommunikoinnin pitaisi olla helpompaa. Kaytannossa ei ole normaalipuheessa ikina aikaa miettia mika ihmeen muoto verbista pitaisi heittaa, joten ne tulevat ulos mukavasti sekaisin. Idea kai vastapuolelle kuitenkin valittyy.

Opiskelu taalla on siita mahtavaa, etta jarven ymparistossa on vaikka mita tekemista vapaapaiville. On kavelya pieniin jarvenymparilla oleviin kyliin katselemaan paikallisempaa elamaa. On 450m pitka naama edella hihhuloitava vaijeriliuku lahivuorilla. On hyvaa ja halpaa ravintolaa San Pedrossa, jos perinteikas ruoka alkaa ahdistamaan (ja alkaahan se).

Tanaan oli jannat paikat, kun kaveltiin parin opiskelukaverin kanssa lahikaupunkiin katselemaan paikallista fiestaa. Reitti kaupunkien valissa on vaarallisen maineessa, koska tarinoiden mukaan joskus aseistetut bandiitit tykkaavat irrottaa ihmisia omaisuuksistaan. San Pedrossa tosin vakuuteltiin, etta ei nyt fiestan aikaa ole mitaan hataa, koska autoja kulkee koko ajan. Noh, ajateltiin, etta jos ne sen 10 euroa ja kameran vievat niin siinahan sitten ottavat. Kaveltiin siina 2,5h mukavasti rauhassa ja ihmeteltiin kylla, koska ei nakynyt juuri lainkaan autoja. Eras paikallinen seta tuli juttelemaan ja kuullessaan minne ollaan matkalla ilmoitti, etta ehdottomasti ei kannata menna jalan, koska bandiitit siella kuulemma vaanivat juuri fiestan takia ja kuulemma vievat parhaimmassa tapauksessa vaatteetkin paalta. Ei siina oikein uskottu ukon varoitteluja, mutta varmuuden vuoksi kuitenkin otettiin loppupatkalle Toyotan pickup-kyyti. Ns. "vaarallinen alue" olikin melkoinen perunapeltotie keskella metsaa ja poliisiauto partioi reittia koko ajan. En tieda, miten todennakoista bandiittien tapaaminen olisi ollut, mutta oikeastaan ensimmaista kertaa matkalla oli sellainen olo, etta se olisi voinut olla mahdollista. Hyva muutenkin, etta otettiin autokyyti, koska varsinainen matka olisi ollut arviolta 7-8h jalan San Pedrossa kerrotun 2-4h sijaan. Eli sehan naissa latinalaisen Amerikan maissa on, etta informaatiota kylla tykataan antaa, vaikka ei tiedeta itse asiasta holkasen polahtavaa.