Nyt on sitten Meksikon matka alkanut oikein kunnolla. Mexico Cityssa tuli vietettya ehka vahan liiankin paljon aikaa, silla paikan saasteet saivat silmat kirvelemaan ja nenan vuotamaan. Eipa oikeastaan missaan muualla ole saasteilla ollut tuollaisia vaikutuksia. No ymmartaahan sen, koska noin 20 miljoonaa ihmista asumassa samassa laaksossa ei voi olla hyva idea. Tokihan city oli katsomisen arvoinen lahinna mainioiden museoidensa takia.
Kerjalaiset ja yleisestikin koyhyys tuntuvat olevan Meksikossa lasna huomattavasti paalletunkevammin kuin aikaisemmissa matkakohteissa. Hassua kylla, koska Meksiko taitaa olla myos naista rikkain valtio. Ilmeisesti yhteiskuntaluokkiin jako ja suuret tuloerot pahentavat asiaa. Tama on ensimmainen paikka, jossa aktiivisesti alkaa miettimaan mita voisi tehda vahaosaisten auttamiseksi.
Muuten vaihto Meksikoon on ollut virkistava. Lyhyesti yhteen vetaen voisi todeta, etta musiikki paranee huomattavasti, mutta samalla perusruoan taso laskee. Perusherkkuna joutuu herkuttelemaan aina tortillalettuja ja papuja - tosin lisake tai tortillan tayte vaihtelevat. Kyllahan suurempiakin herkkuja loytyy, jos on valmis kulutamaan hieman enemman pesoja.
Nyt pois Oaxacasta ja tutkimaan maaseudun kylia. Raporttia puskee lisaa myohemmin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti